Kylähistoriaa

Alue on asutettu 1200-luvulla. Jo 500 - 700 -luvuilla, varhaisemmalla kaskiviljelysvaiheen tienoilla oli väliaikaista asutusta. Kylällä oli Kerimäen kunnan ensimmäiset kirkot.

Kallunmäen kirkot

Ensimmäinen kirkko rakennettiin vuosina 1643 - 1644. Se oli suuri ja komea ja rakennettu honkahirrestä. Tyypiltään kirkko oli länsitornillinen pitkäkirkko, jonka pääsisäänkäynti lienee ollut tornin kautta. Etelään päin, lähelle tornia oli rakennettu eteinen, jota kutsuttiin asehuoneeksi. Karjalaiset sissit polttivat kirkon vuonna 1656.



Toinen kirkko valmistui joko vuonna 1685 tai 1670. Kirkko oli ensimmäiseen kirkkoon verrattuna vaatimaton. Siellä oli Tukholmassa valettu kello. Kirkkoa valaisi muutaman pienen ikkunan lisäksi kaksihaarainen messinkikruunu ja neljä puista kynttiläkruunua. Alttaritaulua ei ollut, ilmeisesti alttaripöydän kohdalla oli ikkuna. Salama poltti kirkon 18. heinäkuuta 1764. Kirkon raunioista kerättiin 127,5 kg sulanutta kuparia. Se oli jäljellä raudoitetussa arkussa säilytetystä seurakunnan kassasta.



Kolmas kirkko valmistui vuonna 1768 ristikirkon malliseksi. Lattiapinta-alaa kirkossa oli 400 m2, ristisakaran mitta oli 9 m, kirkkosalin pituus oli 27 m ja istumapaikkoja lienee ollut 600. Kirkossa oli kolme sisäänkäyntiä. Kirkossa oli alttaritaulu. Kirkon siirto keskemmälle pitäjää vesireitin varrelle tuli ensi kerran esille vuonna 1818. Kirkko kävi ahtaaksi vuonna 1843 ja vuonna 1845 alkoivat maailman suurimman puukirkon rakentaminen Jouhenniemessä. Viimeinen jumalanpalvelus toimitettiin ja viimeinen virsi veisattiin Kallunmäen 80-vuotiaan temppelin seinien sisällä 4. päivänä kesäkuuta 1848. Kirkon kellotapuli purettiin ja kuljetettiin uuden kirkon rakennusaineeksi. Loppu kirkosta purettiin 1850 -luvun lopulla lainajyvästön rakennustarpeiksi.


Kallunmäen hautausmaa

Kristillinen hautausmaa Kallunmäestä tuli, kun sinne rakennettiin kirkko 1640 -luvulla. On arveltu, että paikalla olisi ollut vanhastaan kalmisto; juontavathan asutuksen juuret paljon varhaisemmalle ajalle. Kiviaidalla ympäröidyn kirkkotarhan pinta-ala oli 32 kapanalaa (n. 49,3 aaria). Hautausmaana Kallunmäki toimi n. 200 vuotta ja alue on moneen kertaan uudelleenhaudattu. Vuonna 1685 valmistunut kirkko oli myös pitkään hautapaikkana, mutta pienen kokonsa ja hautauksien aiheuttaman hajuhaitan takia hautaus kirkon lattian alle jäi vähitellen pois. Se kiellettiin 1773. Erityispiirteen hautausmaalle antoivat 1700-luvulta peräisin olleet katokselliset haudat. Vuonna 1987 kiviosiltaan kunnostettu ja puuosiltaan entisenkaltaiseksi rakennettu hautakammio antaa osapuilleen oikean kuvan näistä haudoista. Tosin päädyt ovat nyt jätetty avoimiksi, jotta kivestä ladottuja haudan seinämiä voitaisiin tarkastella. Noin metrin syvyinen hauta on osittain täytetty soralla. Uusia vainajia haudattaessa jouduttiin kattopuita irrottamaan paikaltaan. Arkkuja ei juurikaan peitetty mullalla. Suurten kato- ja nälkävuosien aikaan 1860-luvulla sinne sanotaan vielä haudatun nälkään ja tauteihin kuolleita kulkijoita.



Kuppikivet

Kuppikivet ovat luonnonkiviä, joihin on kaiverrettu yksi tai useampia kuppimaisia syvennyksiä. Tällaisia mitä ilmeisimmin uhrikivinä käytettyjä kuppikiviä tunnetaan eri puolilta maailmaa, runsaasti mm. Itämeren piirissä, jossa ne varsin kiinteästi näyttävät liittyvän rautakauden asutukseen.  Kerimäellä kuppikiviä on poikkeuksellisen tiheässä. Kerimäen kuppikiviin ei liity merkkejä rautakautisesta asutuksesta ja niiden arvellaan olevan nuorempia kuin Lounais-Suomen ja Karjalan Kannaksen rautakautiset kuppikivet. Anttolan koulun pihalla on yksi kuppikivi opastetaululla merkittynä.



Tekstit ja piirustukset ovat Anttola - Kerimäki - Simpala Kyläkirjasta. Kirkkojen kuvat on piirtänyt Esko Mielonen.

 
 
Kallunmäen historiasta ilmestyi kirja keväällä 2011.

Kirjan tekijät: 
  Esko Mielonen ja
  Reijo Pakarinen

 Kallunmäki-kirjaa myyvät:
- Kerimäellä 
   Matti Malinen ja Suopursu

 Puruvesi-lehti uutisoi asiasta.
Powered by Smart Kotisivutyökalu