KERIMÄEN PERINNEREITIN KOHTEET 

1. Kuppikivet - muinaisia uhrikiviä
2. Raudan sulatuspaikka - Rautaa suo- ja järvimalmista
3. Karsikkokivet - vainajien muistokiviä
4. Salpalinja - viimeinen puolustuslinja 1940-1944
5. Kokkomäen kivikautinen asuinpaikka
6. Tervanpolttohauta - tervaa poltettiin myös Kerimäellä
7. Riitasensuon sotavankileiri ja sotavankien hautausmaa
8. Martinniemen muinaisjäännösalue
9. Varhaisrautakautinen asuin- ja raudanvalmistuspaikka
10. Kivikautinen asuinpaikka ja muinaisrantavalli
11. Kivikautinen asuinpaikka
12. Kivikauden talo
13. Lapinraunio
14. Kivikautinen asuinpaikka
15. Uunraunion linnoitustykistöasema - Salpa-aseman linnoitteet raikuun kanavan varrella
 

ANTTOLAN SEUDULLA SIJAITSEVAT KOHTEET

16. Kuppikivi

• Kerimäen alueella on n. 60 kuppikiveä,  joista suurin osa,  37 kuppikiveä sijaitsee Anttolan,  Silvolan ja Simpalan alueella.
• Kuppikivet ovat uhrikiviä,  joille vietiin vielä 1900-luvun alussakin ruokaa ja juomaa suvun vainajille sekä eriliaisia maan ja veden antimia.

17. Kerimäenkylä (vanha kirkonkylä)

• Kerimäen kirkkopitäjä perustettiin v. 1642,  ja nykyisestä Anttolan ja Silvolan seudusta muodostui uuden kirkkipitäjän hallinnollinen keskus vuosiksi 1642-1848.
• Vanhaan kirkonkylään kuului kolme nykyiseen Silvolaan kuuluvaa kyläaluetta: Kerimäenkylä,  Kaksola ja Luostarila.
• Vanhassa kirkonkylässä kirkko rakennettiin Kallunmäelle ja pitäjätupa Savonllinnasta Viipuriin johtavan maantien varrelle.
• Vanhaan kirkonkylään rakennettiin myös kirkkoherran ja nimismiehen virkatalot.
• Kappalaisen virkatalo rakennettiin Kaksolaan ja nimismiehen virkatalo siirtyi 1700-luvulla Luostarilaan,  missä sijaitsi myös vanhan kirkonkylän postiasema.
• Luostarilassa sijaitsi erään talon pihapiirissä piispankivi,  jonka luona tarjottiin ehtoollista sotaan  lähteville miehille.

17. Kallunmäki (kirkkomäki 1642-1848)

• Kun Kerimäen kirkkopitäjä perustettiin v. 1642,  valittiin uuden seurakunnan kirkonpaikaksi Kallunmäki.
• Ensimmäinen kirkko Kallunmäelle rakennettiin v. 1643-1645,  mutta kirkon polttivat Venäjän tsaarin soturit kesällä 1656.
• Kerimäen seurakunnan toinen kirkko rakennettiin v. 1662-1668 ja samalla kunnostettiin sodan tuhoilta säästynyt vanhan kirkon kellotapuli.  Salama poltti kirkon ja kellotapulin 1670-luvun lopulla.
• Kolmas kirkko kellotapuleineen rakennettiin v. 1681-1683 ja salama poltti tämänkin kirkon kellotapuleineen 18.07.1764.
• Kerimäen seurakunnan neljäs kirkko rakennettiin Kallunmäelle 1765-1768,  ja tämä kirkko purettiin uuteen kirkonkylään rakennetun viljamakasiinin tarpeiksi v. 1858.

• Katajamäen alkuperäinen nimi on saattanut olla Kerimäki,  sillä Kerimäki-niminen kaskimetsä sijaitsee maakirjojen mukaan Katajamäen rinteellä,  jolloin Katajamäki-nimikin oli tunnettu jo 1560-luvulla.
• Linnoitusmäeksi Katajamäki muuttui,  kun Savonlinnasta Kerimäen silloisen kirkonkylän kautta Viipuriin johtanut maantie jäi kokonaisuudessaan Venäjän alueelle Turun rauhassa v. 1743.  Tällöin venäläiset linnoittivat Kerimäen silloisen kirkonkylän korkeita mäkiä:  Katajamäkeä,  Kallunmäkeä,  Koivumäkeä  ja  Muurahaismäkeä.
• Katajamäen puolustusvarustus oli matala maavalli,  jossa oli tuliasemat myös muutamalle kanuunalle.

• Menneiden vuosisatojen oikeuslaitos oli ankara ja julma myös Ruotsi-Suomessa sekä Venäjän keisarikuntaan v. 1809-1917 kuuluneessa Suomen suurruhtinaanmaassa,  ja lain kova koura kosketti koko väestöä myös Kerimäellä.
• Rangaistusasteikko oli laaja,  uloittuen sakoista ja häpeä- ja kirkonrangaistuksista kuolemanrangaistuksiin saakka.
• Häpeä- ja kirkonrangaistuksena käytettiin häpeäpaalua ja jalkapuuta sekä häpeäpenkkiä ja häpeäjakkaraa.  Kuolemantuomiot pantiin täytäntöön hirttämällä,  mestaamalla ja roviolla polttamalla.
• Kuolemantuomiot pantiin toimeen julkisesti ja myös Kerimäen silloisessa kirkonkylässä oli mestauspaikka mestauspölkkyineen ja pyövelinkojuineen.  Messtauspaikka sijaitsi Muurahaismäen juurella.
• Mestauspaikan lähellä sijaitsi myös piiskaus- ja ruoskintapaikka piiskauspaaluineen. 

• Vanhan Kerimäen alueella oli 1500-luvulla vähän julkisia teitä ja nekin olivat huonokuntoisia.  Alueen tärkein tie oli Savonlinnasta Nojamaan ja Kerimäen silloisen kirkonkylän kautta Kulenooisiin ja sieltä edelleen Punkaharjua pitkin Parikkalaan johtanut tieväylä.
• Tien omistuksesta taisteltiin vuosisatojen ajan Ruotsi-Suomen ja Venäjän välillä,  viimeimmäksi pikkuvihan aikana,  jonka jälkeen tie jäi kokonaisuudessaan Venäjän alueelle Turun rauhassa vuonna 1743.
• Tien sulkemista sotilaallisista syistä suunniteltiin vielä vuoden 1918 sodan aikana ja vuosina 1939-1944.